You were you and I was I; we were two before our time

Miksi päädyn postaamaan aina öisin, jolloin on kiire nukkumaan, enkä saa kirjoitetuksi mitään järkevää?!

Täällä vietellään tällä hetkellä niin sanottua "long weekend":iä, koska parhaillaan käynnissäolevan valtavan ravikisan Melbourne Cupin takia valtaosa alueen kouluista saa maanantain ja tiistain vapaaksi. Melbourne Cup on tosiaan vuosittain järjestettävä valtava tapahtuma, jonne tuhannet ihmiset kerääntyvät aivan viimisen päälle laittautuneina katsomaan raveja ja piknikkeleimään. Itse meen hostperheeni kanssa paikalle tiistaina ja täytyy myöntää, että on kyllä pienoinen vaatekriisi tässä meneillään...

Mulla on flunssasta huolimatta ollut oikein ihana viikonloppu. Lähdin heti lauantaiaamuna kaupunkiin, jossa syötiin muutamien vaihtarien ja paikallisten kanssa lounasta yhdessä ihanassa ranskalaisessa ravintolassa. Ruuan jälkeen päädyttiin vaan kiertelemään kauppakeskuksissa, ja illemmalla suuntasin Ingridin (ruotsalaisen vaihtarin) luo yökyläilemään. Ei nukuttu melkeen ollenkaan, kun juttua vaan riitti, ja oon niin älyttömän onnellinen, että oon saanut niin lyhyessä ajassa tämmösiä kavereita. Tänään ajettiin Ingridin hostperheen kanssa maalle yksille markkinoille (jotka osoittautuivat olemaan keliaakikon taivas hehe), ja vaikka oli ihanaa, olin loppujen lopuksi niin kipeä ja väsynyt, että päädyin kotiin päästyäni nukkumaan oikeestaan koko loppupäivän. Herättyäni aloin kuitenkin leipoa korvapuusteja (kello yhdeksän illalla, miksi ei?), jotka päädyin pilaamaan liialla jauhomäärällä, ja nyt löhöilen visusti peiton alla kirjottaen tätä. Flunssassa tai ei, elämä on ihanaa.

On jo hämärää, mutta ilmassa voi silti haistaa kardemumman ja kanelin tuoksun. Keittiö on kamalassa kunnossa jauhoisten astioiden ja kananmunankuorien jäljiltä, mutta olet yksin, joten et välitä; sotkun voi siivota myöhemminkin. Lempisoittolistasi tahtiin vaivaat taikinaa, hyräilet ja teetä hörpäten hymyilet tajutessasi, että voi vitsi, tätä on onnellisuus.