tiistai 2. joulukuuta 2014

Leftovers

Niin kuin jo aikaisemmin Instagramissa julistinkin, pullien leipominen kuuman kaakaon ja poromukin kanssa ulkona vallitsevasta helleestä huolimatta voi tarkoittaa vain ja ainoastaan koti-ikävää. Voi vitsi oikeesti, oon ollut niin iloinen viimisen kuukauden, enkä millään jaksaisi ikävöidä yhtään mitään! Eikä tä oo ees semmosta huutoitkua kuin mun edelliset ikävöinnit, vaan välillä vaan havahdun alakuloon ja tyhjyyden tunteeseen. Itku ei tule, ei sitten millään, ja juuri nyt tuntuu, että mielummin itkisin kerralla silmät päästäni kunnolla kuin ahdistuisin tähän itkuttomaan alakuloon.

Mulla oli eilen yöllä tosi avuton ja kurja olo, ja koska mom ja dad olivat jo menneet nukkumaan, päätin lähettää dadille tekstarin, jossa yritin kertoa ja kuvailla, miltä musta tuntuu. Musta on niin ihanaa tietää, että musta oikeesti välitetään täällä, ja oonkin tän päivän viettänyt dadin käskystä kotosalla leipoen ja selaillen vanhoja kuvia.

Ja kaipaan kamalasti oikeita kavereita. Kavereita, joiden kanssa mulla on oikeasti jotain yhteistä (eikä vain vaihtovuosi), kavereita, jotka ei ota mua itsestäänselvyytenä, joiden kanssa juttu kulkee katkoitta. Äh, en kestä näitä vaihtarin mielialanvaihteluja! Ihan naurettavaa :-D Huomenna varmaan taas hypin onnesta. Blah. Mutta tämmöstä tällä kertaa, tässä pari vanhaa näpsyä kansioiden kätköistä, toivottavasti tykkäätte!

IMG_2467r
Kuopio 2013
IMG_4323s
kotimetsä 2013
IMG_2004r
Tallinna 2013
IMG_1960
jossain päin Suomenlahtea 2013
IMG_1226k
Tukholma 2013

9 kommenttia:

  1. Hei tsemppiä sinne tosi paljo!! Kyllä se siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Ja joo ei hätiä mitiä, mul on koko loppupäivän ollu tosi hyvä fiilis :-D tässä se taas nähtiin... Mut toi kaverijuttu pätee kyllä silti. Kaipaan vaan oikeaa läheisyyttä :(

      Poista
    2. Hyvä! Mut voin aika hyvin kuvitella sun tunteet ja sen tunteitten vuoristoradan, varmaan se on aika monella vaihtarilla ja matkaajalla eessä jos aikoo vähänkää pitempään ulkomailla olla. Tuo kaverijuttu on hankala, varsinki ko oot noin kaukana. Harmittaa kyllä sun puolesta, semmonen ns. ystävä ois kyllä hyvä olla jokaisella joka lähtee ulkomaille pitemmäks aikaa, mukana siis. :) Vaikka tuleeki vastoinkäymisiä ja tollasia todella ikäviä asioita, niin pyri silti nauttimaan parhaasi mukaan! Kyllä se siitä!! Toki oikeeta läheisyyttähän sää et noin vaan voi saaha mistään yhtäkkiä mitenkään ellei sitä oo, sen kans vaan täytyy elää.

      Poista
    3. Joo, ja kun koko ajan lähennyn kuitenkin kaikkien kanssa, niin uskon kyllä, että myös niitä läheisiä suhteita alkaa muodostua tässä ajan myötä!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Siis mul on ollu aika sama juttu, mut en oo oikeestaan ikavoiny ihmisia ollenkaan... Kaikki tuttu ja turvallinen kotoota on vaan tan vuoden aikana paassy valokeilaan ikavan suhteen, vaiks ennen niihin asioihin ei ois ees kiinnittany huomiota.Mut parasta vaan keskittyy taalla tapahtuvaan ku ei sinne Suomeen oo enaa niin paljon aikaa!

    VastaaPoista
  4. Kyllä se siitä! Koita nauttia, vaihto on kuitenkin niin ainutkertanen juttu! Jaksamisia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todellakin! Tä on tosiaan semmosta vuoristorataa, että oksat pois :-D kokonaisuudessaan oon kuitenkin ihan hirveen onnellinen ja mua hirvittää ajatus Suomeen paluusta...

      Poista