The Grounds

Moikka taas!

Aattelin nyt kerrankin istumalla istahtaa koneen ääreen ja oikeesti kirjotella kuulumisia. Jos tänään vaikka aloitettaisiin ihan alusta -- oon Netta Turusta, mun harrastuksiin kuuluu piano, laulaminen, valokuvaus ja taide ja suoritin keväällä musiikkilukion ekan vuoden tehdenvihdoin sen, mitä olin koko elämäni odottanut - hain vaihto-oppilaaksi. No, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna kaikki meni, kuten toivoin (ja pelkäsin) ja 15.7. hyvästelin äitin Helsinki-Vantaalla suuntana Rotaryn vuosivaihto Australiassa.

--

Kello on *nyt* 10:00 illalla, mun 73. päivä maailman toisella puolen, ja istun hotellin sängyllä Sydneyssä kirjoittaen teille. Kameran saldosta päätellen voisi kuka tahansa sanoa, että mulla on takana huikeat kaksi viikkoa - Gold Coast, Sydney, auringonlaskut ja upeat maisemat - mutta tosiasiassa loma hostperheen kanssa on ollut "ihan ok", jos sitäkään. En oo itkenyt kauheesti, ollut mitenkään hysteerisen masentunut tai soitellut hädissäni kotiin, mutta herraisä mä olen ollut hiljaa. Maanantaina 11 tuntia autossa, muu perhe puhuu, mä istun takapenkillä tuppisuuna kuulokkeet korvilla. Päivä Sydneyssä, kävelen sanaa sanomatta kilometrin irrallaan muista. Jeps, katsekontaktien välttely ja hiljaaolo kuvaavat mun viimeistä kahta viikkoa aika hyvin. Oon toki yrittänyt pysyä positiivisena ja reippaana, ja onhan näihin päiviin monia hyviäkin hetkiä mahtunut, mutta musta tuntuu vaan älyttömän pahalta, että hostperhe tekee tosi ihanasti ja tarjoutuu näyttämään Australiaa ja mä kärsin koti-ikävästä pahemmin kuin koskaan.

Uusille lukijoille selkeytän vielä, että mulla on siis todella normaali perhe, jonka kanssa en tule toimeen, mutta pystyn asumaan ihan mukavasti. Täällä reissatessa asiat ovat kuitenkin hieman monimutkaistuneet, sillä en oo vaan yksinkertaisesti päässyt pakoon noilta ja ärsytykseltä - perhelomilla kun ei kauheasti omaa rauhaa heru - ja alkaa pikkuhiljaa keittää. Koti-ikävää ja ärsytystä ei ole myöskään auttanut kauheasti se, että no, oon perhelomalla. Perheen kanssa, joka ei ole mun oma. Joka tekee mun mielestä kaiken väärin. Joka ei ole mulle perhe. Kaikki, mitä ollaan tehty, muistuttaa mua mun omista lomamatkoista, ja automatkat ilman perinteisiä irtsareita, sipsejä ja hömppälehteä (saati sitten sitä omaa perhettä), hotellin uima-altaat ilman mummia ja teemapuistot ilman hattaraa ja äitin ikirusketusta ovat saaneet mut vaan pahalle tuulelle ja repimään hiuksia päästä. Vaihdossa todella tajuaa, miten tärkeitä pienet, mitättömät, tarpeettomat, ihan tyhmätkin asiat ovat.

Vitsi, mua vaan harmittaa niin hirveästi, etten ole pystynyt olemaan perheelle se ihana ja aurinkoinen vaihtari, jonka he tämmöisestä reissusta ansaitsisivat. Onneksi tiiän, että kotona Melbournessa kaikki normalisoituu taas, ja pystyn toivottavasti hymyilemään enemmän :-)

Nyt aiheenvaihto tähän päivään. Kello on nyt 10:45, ja sisko tuli just huoneeseen kysyen, miksi oon itkenyt, ja tarjoutui kuuntelemaan, kun kerroin, että mulla on koti-ikävä (ja mulle tuli parempi mieli jee).
Anyways, aamulla siskon jo aikuisen puolisiskon mies (tosi mukava, asuvat täällä nykyään) tuli hakemaan meidät hotellilta, ja vietettiin aamupäivä kävellen oopperatalon läheisyydessä (minä tosiaan kilometrin muita edellä) ja syöden lounasta maailman ihanimmassa ravintolassa. Illan päädyin vaeltelemaan lähipuistoon ja ruokakauppaan hehe haaveillen luomu- ja vegaaniruuasta (hippivaihe meneillään) samalla tullen siihen tulokseen, että Sydney on sittenkin näkemisen arvoinen paikka.

Kello on nyt 11:47, ja mun on pakko nukkua; huomenna viiminen päivä täällä ja mennään shoppailemaan hee. Nyt tarkemmin ajatellen en edes enää tiedä, miksi aloin kirjoittaa tämmöistä kilometripostausta, kun ei tällä oikeastaan mitään sanomaakaan ollut. Tai ehkä, että nyt on vaikeaa, todella on. On ikävä ja kurjuus ja itku ja parku, mutta täytyy kyllä sanoa, että kotiin en halua. Niin, ja muutan seuraavaan perheeseen joka tapauksessa vähän yli kuukauden päästä! Vähän sekin jänskättää, koska mulle on jo tietenkin muodostunut tutut rutiinit ja säännöt, joita noudattaa - uudessa perheessä on aloitettava taas kaikki alusta. (Kello on 12:12) Masentavan tekstin jälkeen vähän pirteämpää kuvasaldoa tämänpäiväiseltä ravintolareissulta. Kaikki Sydneyyn aikovat painakaa mieleenne The Grounds - ihanaa ruokaa ihanassa paikassa, myös gluteenittomana, kasviksena ja vegaanina :-)