"Moikka! mun on jo kauan pitänyt kertoa sulle yks juttu. Mun pikkusisko sairastaa syöpää, se on kaikkien näitten sytostaatti hoitojen aikana ollut aivan maassa ja sen ennustettu elämis aika on viikko enää.. sen syöpä on levinnyt niin pitkälle.. haluisin vaan kiittää sua yhestä jutusta, mun pikkusisko on 7v. se ei oo hymyillyt noin vuoteen koska kaikki hoidot vie kaikki voimat, yks päivä se kuitenkin selaili sun blogias ja näin sen ekaa kertaa hymyilevän vuotee, no sit kysyin et mille se hymyili, niin se hymyili sun tolle koiralle, ja sanos nää sanat "sittenkun mä lähden taivaaseen enkelien kanssa niin lupaathan pitää huolen tosta koirasta" mulla ois yks toive.. voisitko tehdä tosta koirasta postauksen viikon sisällä ennenkuin mun pikkusisko lähtee taivaaseen enkelien luokse :'( se ois mun ainut toive.. se piristäis sitä edes vähän. kiitos tuhannesti jos tekisit sen.. pikkusiskoni merkkaa mulle koko maailmaa ja haluisin nähdä sen hymyilevän vielä kerran ennen kuin syöpä vie sen pois luotani.. <3"Tämmösen vähän erilaisen kommentin olin saanut. Tiiän, että maailmasta löytyy tarpeeksi elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä keksimään koko jutun, mutta tulin siihen tulokseen, että kun ei ole mitään hävittävääkään, niin why not? Syöpä on aivan hirveä sairaus sairastavalle ja läheisille, ja tunnen suurta kunnioitusta taistelijoita kohtaan.Tässä postaus Perrosta, toivottavasti saa hymyn edes jonkun huulille:-)
